digiloikka

Opinto-ohjauksen siirtäminen verkkoon, digiloikka, edeltää ja edellyttää ajan ilmiöiden havainnointia, ajatusten kypsyttelyä, keskeneräisyyden sietämistä ja organisaation johtoryhmän taustatukea.

Perinteiset opintojen ohjauksen ja neuvonnan menetelmät perustuvat kasvokkain tapahtuvaan vuorovaikutukseen. Verkossa tapahtuva opintojen ohjaus kuten myöskään verkossa tapahtuva opetus eivät käynnisty hetkessä, vaan ajattelutavan avartamisena ajan ilmiöitä havainnoidessa. Se on pidempiaikaista ajatusten kypsyttelyä, omakohtaista kokemuksellisuutta verkkotyöskentelyssä sekä organisaation johtoryhmän tekemien valintojen tuotosta. Ajatusten kypsymiseksi tarvitaan sekä verkossa taitavien että ohjauksen osaajien välistä vuoropuhelua. Asiat edistyvät, kun kehittäjillä on konkreettinen tavoite, joka hyödyttää omaa työtä. Lähtökohtana on siis ohjaajan oma oppimisprosessi. Keskeneräisyyden sietäminen on ison oppimisen paikka.

Kouluasteet ja koko yhteiskunta on murrosvaiheessa ja sen yksilöt omissa oppimisprosesseissaan. Työn tekemisen kulttuuri on muuttumassa moninaisemmaksi ja asiantuntijatyössä hyödynnetään jo valtavasti sosiaalista mediaa sekä tiedonlähteenä että tiedonjakamisessa ja palavereja pidetään verkkoyhteyden välityksellä. Oppimisen väyliä on jo useassa oppilaitoksessa monimuotoistettu ja etäopiskelua tai verkossa työskentelyä pidetään rutiinina. Monimuoto-opiskelijoille sekä hakeutumisvaiheen asiakkaille tulisi pystyä tarjoamaan yhtäläiset mahdolliset ohjaukseen ja neuvontaan välimatkasta tai elämäntilanteesta riippumatta. Entisellä mallilla ei voi oppimaan ohjaamista jatkaa, mutta ohjaajalta ei välttämättä löydy innovaatioita omasta takaa, jolle voisi uudistamista pohjata.

Digiajan ohjaajan vuorovaikutustaidot

Millaisia valmiuksia tulevaisuuden työtehtävissä tarvitaan? Miten niitä taitoja ohjataan? Millä tavoin ohjaaminen verkossa tulisi järjestää? Tietoa on saatavissa entistä helpommin, mutta haaste on, miten tiedosta kehittyy käytännön ammattitaito. Aluksi ihminen oppii malleista (vanhemmilta, isommilta sisaruksilta jne.), jonka jälkeen oman ajattelun merkitys kasvaa ja oppiminen tapahtuu itse koettujen tapausten kautta. Oppiminen muuttuu ajan myötä konstruktivistisemmaksi, jossa korostetaan oppijan omaa aktiivista roolia tiedon ja osaamisen rakentajana. Siinä korostetaan myös oppimisen sosiaalisuutta, oppimista yhdessä muiden kanssa.

Sosiaalisella vuorovaikutuksella on siis iso rooli sekä oppimisessa että nykyajan työelämässä uuden kehittämisessä. Yksintekeminen on menneen ajan toimintaa, kukaan ei kehity yksin omien ajatustensa kanssa. Koska olemme digitalisaation kanssa uuden edessä, meillä ei ole mallia, josta lähteä kehittämään, ja sen vuoksi virheistä oppimista on siedettävä.

Kenenkään ei ole pakko ohjata verkossa – mutta miksi ei ohjaisi siellä, jos siellä ohjattavatkin ovat. Sekä ohjaajalta että ohjattavalta kysytään rohkeutta tarttua verkon kautta tapahtuvaan ohjaukseen. Mitä enemmän joutuu laittamaan itseään likoon, sitä suurempi sosiaalinen kynnys nousee eteen.

Esimerkki 1: anonyymisti on helpompi kysellä asioita, kun taas puhelimessa keskustelu on sosiaalisesti haastavampaa. Ohjaajan kannattaakin laskeutua sosiaalisen kynnyksen askelmissa alaspäin, jos ohjattava ei ole valmis vielä itselle liian henkilökohtaiseen kontaktiin.

Esimerkki 2: ohjattava kaipaa puhelua, jolloin ohjaajankin tulisi nousta samalle askelmalle eikä yrittää asioida sähköpostitse. Verkossa tarjottavaa ohjausta pitäisi sen takia olla usealla tasolla ja kannattaa toimia siellä, missä ohjattavatkin ovat.

Verkossa ohjaamisessa ominaispiirteitä ovat etäisyys, sosiaalisuus, vaihtelu, tasa-arvo ja tallentuminen. Ohjaamiseen soveltuva työkalu löytyy kokeilemalla. Jos jokin työkalu ei tavoita ohjattavia, sitä ei kannata käyttää.

Oikeanlaisen digitaalisen dialogisen vuorovaikutuksen rakentamisessa tulisi huomioida:

  • virittäytyminen samalle asiallisuuden tasolle (Moi-tervehdykseen Moi-vastaus)
  • hyväksyminen: positiivinen ja kannustava ote – kiitos, että olet lähtenyt asiaa selvittämään
  • pohjustaminen ”Mitä olet asian eteen jo tehnyt?” -kysymys helpottaa eteenpäin pääsemistä, sillä ohjattava on saattanut jo tehdä ne asiat, joita olettaen lähtisit neuvomaan; lisäksi sovitaan aikaraja ja tehdään tiettäväksi luottamuksellisuus
  • kartoittaminen (lisätietoja, avoimia kysymyksiä), tähdätään eteenpäin asiassa
  • antaudutaan dialogiin, kerrataan ja kootaan, sovitaan jatkosta.
Yhteisen ymmärryksen varmistaminen on erityisen tärkeää, sillä nonverbaalisen viestinnän puuttuessa kirjoitettua tekstiä ei pysty pehmentämään. Tekstiin pyritään saamaan mahdollisimman vähän väärinymmärryksiä eli kirjoitetaan selkeitä lauseita. Mitään ei pidä olettaa!

 

TTS Työtehoseuran opinto-ohjauksen digiloikka – rohkeasti kokeilemaan

TTS Työtehoseurassa ohjauksessa on useita verkko-ohjausvälineitä niin reaaliaikaisessa kuin ei-reaaliaikaisessa ohjauksessa. Digitalisaation myötä myös opinto-ohjauksen välineet, kanavat ja toimintamallit moninaistuvat. Tiedottamis- ja viestimiskanavia voi valjastaa ohjaustyökaluiksi, kun huomioi digiohjaamisen ominaispiirteitä.

TTS Työtehoseuran johtoryhmä on päättänyt, että verkko-oppimisessa käytetään eCampusta. Tämän valitun järjestelmän integroiminen verkko-ohjaustyökaluksi vaatii kollegiaalista pohdintaa. Koska verkossa tapahtuvaa ohjausta on jo muissakin järjestelmissä (esim. Facebook, Instagram, Youtube, Opintopolku),eCampus on yksi lisää muiden joukkoon.

Mitä eCampuksessa voi ja pitäisi olla tarjolla ohjaamisen näkökulmasta, jotta se antaisi jotain lisäarvoa. Mikä toimii, mikä ei? Palaverissa koostettiin seuraavia ajatuksia: tavoite, itseohjautuvuus erilaisiin harjoitteisiin, chat, webinaari. Chat- ja webinaari -työkalut luotiin verkkodialogeja tai pienryhmäohjausta varten, koska niitä ei ole TTS:llä muissa verkkotyökaluissa tarjolla. Itseohjautuvuuteen ohjataan erilaisilla itsetuntemukseen tai omiin tavoitteisiin liittyvillä harjoitteilla sekä erilaisilla oppimiseen liittyvillä testeillä, joihin voi pyytää ohjausta esimerkiksi chatin tai sähköpostin välityksellä.

Kehittämistyö ei ole päättynyt vaan on löydettävä toimintamalleja, jotka toimisivat johtoryhmän asettamissa linjauksissa ja toisaalta on mietittävä, miten ohjaus- ja neuvontapalvelut ovat saavutettavissa opiskelijan polun eri vaiheissa. Opintojen ohjaus alkaa jo hakeutumisvaiheessa, kun tulevat opiskelijat etsivät tietoa opintomahdollisuuksistaan, ja jatkuu läpi opintojen työssäoppimispaikkoja myöten. Tähän ohjaustyöhön on kaiken kaikkiaan järkevää ottaa verkkotyökalut mukaan.

Uuden edessä helposti unohdetaan kasvokkain tapahtuva ohjausdialogi, kun siirrytään verkkokeskeiseen ajatteluun. Tarkoitus siis on ottaa käyttöön uusia välineitä vanhojen rinnalle. On myös oltava rohkeutta ja päättäväisyyttä viheltää peli poikki jonkin järjestelmän kanssa, jos se ei toimi verkko-ohjauksessa siksi että ohjattavat eivät siellä ole. Uusien välineiden haltuunotto vaatii ajatusten kypsyttelyä, yhdessä tekemistä, rohkeutta astua epämukavuusalueelle ja armollisuutta itselle epäonnistumisissa. Pienet askelmerkit, asioiden palastelu ja kollegoiden reflektoiva kehittämisote auttavat digiloikassa.

Teksti: Leena Saarela

Digitaalisten ajatusten herättelyyn verkkosivuja: Digitaalisen dialogin huoneentaulu https://prezi.com/ntcq2su0iv5x/digitaalisen-dialogin- huoneentaulu/?utm_campaign=share&utm_medium=copy
Sara Peltola, gradu Itä-Suomen yliopisto http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef- 20150262/urn_nbn_fi_uef-20150262.pdf
Uski Suvi, 2015, Aitous verkkovuorovaikutuksessa: mitä ja miten? https://www.verke.org/blog/aitous-verkkovuorovaikutuksessa-mita-ja-miten/
TTS Työtehoseura | PL 5 (Kiljavantie 6), 05201 Rajamäki | asiakaspalvelu@tts.fi This email address is being protected from spambots. You need JavaScript enabled to view it. | (09) 2904 1200 | Tietosuojalausunto