Tee lumityöt oikein!
Jaa artikkeli:
Säiden muuttuessa entistä huonommin ennustettavaksi ja erilaisten ääri-ilmiöiden lisääntyessä vastassa voi olla yllättäen metri uutta lunta tai tiukka muuri jäätynyttä sohjoa. Millaisilla keinoilla ja välineillä kannattaa lähteä tilannetta ratkomaan? Lumitöiden ergonomiaan antaa vinkkejä Työtehoseuran erikoistutkija Veli-Matti Tuure.
Fyysiseltä kuormitukseltaan lumityöt ovat vähintään keskiraskasta työtä. Oikeat lumenluontitekniikat ovat tärkeitä, sillä niillä säästää niin selkää kuin kallista aikaa. Lumitöitä tehdään kylmässä, mikä tuo vaatimuksia pukeutumisen suhteen. Myös hengitys- ja verenkiertoelimistö kuormittuvat, ja omat rajat on tunnistettava. Lumenluonti on myös välinelaji: tarjolla on muutakin kuin perinteinen yhden koon lumikola.
Muista alku- ja loppuverryttelyt
On hyvin yleistä, että lumitöihin lähdetään riuhtomaan kylmiltään. Pitäisi kenties lähteä kiireellä töihin ja auto on lumivallien takana pihatien päässä. Silloinkin on hyvä verrytellä ja venytellä edes hiukan. Alkulämmittelyllä ehkäistään venähdyksiä ja kipeytymisiä, ja saadaan vauhtia verenkiertoon. Myös työn lopuksi on loppuvenyttelystä hyötyä. Lumityöt ovat oikein tehtynä oikein hyvä kuntosalin korvike, mutta riskirajoilla rehkiminen voi kostautua. On muistettava omat fyysiset rajoitukset, tauotukset, kunnolliset työvälineet ja oikeat työtavat.
Oikea vaatetus
Vaikka lämpömittari näyttää nollaa ja lumitöissä pukkaa hikeä, tarvitaan kylmässä tehtävään työhön kunnollinen vaatetus. Paras vaihtoehto on talvikäyttöön sopiva ulkoilu- tai urheilupuku, jossa pystyy hyvin liikkumaan. Ääreisosien – pää, sormet, varpaat – jäähtymiseen kannattaa kiinnittää huomiota, eli ilman päähinettä ja hanskoja ei työhön kannata ryhtyä. Kunnollinen suojaus on aina parempi kuin paleltumavammat. Lumitöihin liittyy usein liukkaus, joten kengiksi valitaan sellaiset, joiden kanssa ei lipsu ja pysyy tukevasti pystyssä.
Kunnolliset työvälineet
Lumitöihin on tarjolla monenlaisia välineitä. Perustyökalu on lumikola. Lumikolia on eri levyisiä, valittavissa erilaisiin tarpeisiin ja eri ihmisille. Mitä märempää lumi on, sitä kapeammalla lumikolalla työ kannattaa tehdä, jottei kolaaminen muutu liian raskaaksi. Parhaissa malleissa on myös erilaisia otevaihtoehtoja. Markkinoilla on heijastimilla varustettuja kolamalleja, mikä on hyvä lisä ainakin lähellä tiealueita työskennellessä. Heijastimet on toki hyvä olla myös työvaatteessa. Lumikolaa ostaessa kannattaa kiinnittää huomiota kärjen vahvuuteen ja materiaaliin: teräksinen kärkivahvike auttaa höyläämään lumen tarkasti pinnoilta.
Kolaamista täydentää lumen lapiointi. Lapioiksi voidaan tarvita sekä tasakärkinen lumilapio lumen siirtämiseen, että tukeva pistolapio tiivistyneen tai jäätyneen lumen hakkaamiseen. Onpa olemassa myös akkukäyttöisiä lumilapioita. Kolan ja lapion välimuoto on lumentyönnin. Niillä on helppo työnnellä lunta ja siirtää sekä hieman myös nostaa lumimassoja. Lumentyönnin voi korvata lumikolan pienemmillä pihoilla.
Harja on hyvä apuväline kriittisten paikkojen, kuten ulkoportaiden ja luiskien, lakaisemiseen lumesta. Harjaa vastaava apuväline on kaareva lumilasta, jolla voi päästä käsiksi tarkasti hankalampiinkin paikkoihin. Joissain malleissa on pyörivä lastaosa.
Lisäksi on olemassa erilaisia koneellisia lumenpoistovälineitä. Lumilingoista osa on jo akkukäyttöisiä. Koneilla voidaan keventää työtä, mutta haittana voi olla melu. Koneet vaativat polttoainetta tai sähköä toimiakseen, mikä lisää käyttökustannuksia ja ympäristövaikutuksia. Koneiden kanssa työskennellessä on muistettava turvallisuusasiat ja turvaetäisyydet. Ne vaativat myös huoltoa pysyäkseen toimintakuntoisina ja turvallisina.
Huomio työasentoihin
Työasentoihin pätee sama kuin erilaisessa fyysisessä työssä yleensäkin. Lumi, etenkin märkä lumi, on yllättävän painavaa. Ei ole hyvä ahnehtia liian isoja kuormia kerrallaan. Työtä tehdään pääasiassa alakropalla, kolan ollessa melko lähellä kehoa, joten taakka on lähellä vartaloa. Lunta nostaessa pidetään selkä suorana, joustetaan polvista ja tehdään nostotyö jalkojen lihaksilla. Tuki- ja liikuntaelimistön kannalta lumen työntäminen kolalla tai työntimellä on lapioimista parempi vaihtoehto.
Selän ja käsien rasitusta sekä vääntöliikkeitä kannattaa välttää. Lapiotyössä on hyvä vaihtaa välillä kätisyyttä, jotta rasitus on symmetristä, lumikolalla taas rasitus on automaattisesti tasaisempaa. Vaihtelu on hyväksi, joten eri menetelmiä voi vaihdella pihan lumitöissä. Lumen heitto lapiolla on selälle kriittisin hetki, jossa on vältettävä asennon kiertymistä.
Omalle kropalle on oltava armollinen ja tehtävä työtä sen mukaisesti. Jos voimat loppuvat, voi työtä jatkaa myöhemmin. Jos taas jaksamista riittää, naapurissa saattaa myös asua huonokuntoisempi ihminen, joka voi ilahtua lumityöavusta.
Juttua varten on haastateltu Työtehoseuran erikoistutkija Veli-Matti Tuurea.
Artikkeli on alunperin julkaistu TEHO-lehdessä 4/2024:
Tästä pääset lukemaan lehden digiversiona
Teksti: Minna Kuusela, TTS Työtehoseura
Kuvat: Vastavalo Hannu Huovila